Ilmastonmuutoksen torjunnan piti olla jo aika selvää. Autoilu sähköistyy, tuulivoima tuottaa sähköä niin autoihin kuin maalämpöpumppuihin ja teollisuuslaitoksille  ja vaihtelevuus tasataan kysynnän joustolla sekä isoilla vetylaitoksilla meripuistojen äärellä. Suomessa yksi iso yhtiö hoitaa biopolttoaineet, toinen kaasut ja kolmas aurinkopaneelit. Paitsi että Pohjanmaa. Tämä kirjoitus on pohdinta siitä, miten pienetkin toimijat pystyvät tekemään isoa muutosta Toholammilla, jossa turve- karja- ja metsätalous ovat kaiken talouden keskiössä.

Climate Moven ensimmäisessä ilmastoillassa vuonna 2020 esiintynyt Heimo Karjalainen ja hänen lapsensa ovat vuosikymmeniä toimineet turveyrittäjinä Toholammin kunnassa. He omistavat myös  metsäalueita ja nyt heidän mailleen ollaan lähiaikoina rakentamassa tuulivoimaloita osana Länsi Toholammin tuulipuistoa.Turvetuotanto on nyt hiipunut päästökaupan hinnannousun myötä ja Heimo ja hänen perheensä ovat jo vuosia pohtineet maiden tulevaisuutta. Pitkään pohdittiin esimerkiksi aurinkovoimalan rakentamista, mutta erilaisten sattumusten kautta päädyttiin monimutkaisemman konseptin kehittelyyn ja ajatuksesta syntyi paikallisia vahvuuksia yhdistelevä yhtiö Lampin Voima oy. 

Lyhkäisyydessään konsepti on seuraavanlainen – biokaasua tuotetaan lähialueen biomassoista, viljelytuotteista, lannasta, maitotuotannon jäännöksistä. Normaalissa reaktiossa syntyvän biokaasun metaanipitoisuus on 60% luokkaa. Loput kaasusta on enimmäkseen hiilidioksidia, joko sidottavaa tai ilmaan päästettävää. Lisäämällä reaktioon puhdasta vetyä, nousee metaanipitoisuus noin puolitoistakertaiseksi ja hiilidioksidi sitoutuu metaaniksi ja vedeksi.

Keskeinen osa ideaa on rakentaa oma vedyntuotantolaitos. Siinä on omat haasteensa. Elektrolyysin vesi ei ole ongelma, mutta sähkö ja etenkin sähkön hinta ovat. Lisäksi tuotettu vety on erittäin hankalaa varastoitavaksi ja nesteytys pienessä mittakaavassa ei vaikuta kannattavalta. Isoilla laitoksilla on kieltämättä etunsa ja usein vetyä käyttävä teollisuus on suoraan paikan päällä. Lampin Voiman tapauksessa biokaasun määrä on kuitenkin verrattain pieni ja vetyäkin täytyy tuottaa aika pienellä laitoksella. Se voisi muuttua kannattavaksi jos sähkö tulisi alueelta suoraan, eikä verkon yli siirrettynä. Verkkosiirtomaksuilla on tässä iso osuus. Sähkön täytyy olla uusiutuvaa, vaikka niin tuulivoiman kuin aurinkovoimankin tapauksessa käytettävissä oleva energiamäärä vaihtelee sekä säännöllisesti että epäsäännöllisesti.

Tätä kannattavuusongelmaa on lähdetty ratkaisemaan systeemidynamiikan opeilla, luomalla monet osatekijät huomioiva laskentamalli, joka pystyy vaiheittain tarkastelemaan kunkin muutoksen vaikutuksia ensin vuosi, sitten kuukausi, lopulta minuutti kerrallaan. Pienelle paikkakunnalle sopiva laitos kykenee nimittäin kilpailukykyisiin yksikköhintoihin vain ja ainoastaan, jos se on tarpeeksi joustava. Esimerkiksi jos 48 tunnin tuotantoennuste sähkölle on hyvä – teemme vetyä välivarastoon, ja kun ennuste huononee – vähennämme tuotantoa. Vastaavasti kun sähkön hinta on myytynä kovempi kuin tuotannon arvo – myymme sähköä. Puskurointia pystyy tekemään niin tuotannon alku- kuin loppupäähänkin, mutta sen lisäksi täytyy optimoida kaikki muutkin osa-alueet. Jokainen muutos ketjussa vaikuttaa muihin alueisiin.

Laskennan oivallusten lisäksi tuli toinen, ehkä sitäkin arvokkaampi oivallus. Nykyinen biokaasutuotanto perustuu pitkälti porttimaksuihin, eli jätettä otetaan maksua vastaan kaasutettavaksi koska sen muu hävittäminen olisi vielä kalliimpaa. Maanviljelijöiltä odotetaan pilaantuneita rehueriä ja ruoantuotannon jätettä. Näiden energiapitoisuus ei ole kovinkaan korkea. Uutena ajatuksena on maksaa viljellystä biomassasta sitä korkeampi hinta, mitä korkeampi sen energiapitoisuus on. Kaasutusprosessissa syntyvä kaasuuntumaton rejekti on puolestaan ravinnerikasta ja helposti imeytyvää. Sillä voi parantaa seuraavan vuoden satoa jopa samalla luomupellolla, josta edellisen vuoden kaasut on tuotettu. Tästä seuraa monia kiinnostavia kysymyksiä:  Voiko viljelykiertoa laajentaa ja nostaa myös seuraavien vuosien satoa sopivilla kasveilla? Voidaanko tässä yhteydessä vielä sitoa hiiltä maaperäänkin? Voiko energiaviljelystä tulla vaihtoehto karjan, rehun ja maidon tuotannolle vai voidaanko olettaa että karjaa on kymmenen vuoden päästä yhtä paljon kuin nytkin?

Entä biokaasu? Mihin sitä tarvitaan? Jostain syystä Suomessa kaasukonversiot saa tehdä ainoastaan viimeistään vuonna 2006 vuonna rekisteröityihin autoihin. Vanhaan autoon sitoutuminen vaatii enemmän optimismia kuin joukkorahoitushankkeet eikä se ole yhtä trendikästä kuin sähköautolla ajaminen. Uusien kaasuautojen tulevaisuuden näkymät ovat kapeanlaiset. Toisaalta lähes kaikki kaasuautoja ajaneet pitävät ajatusta erinomaisena. Suomessa ei ole samanlaista kaasu-säästöpossujen buumia kuin vaikkapa Baltiassa, mutta toki näitä tehdään. Sitäkin merkittävämmäksi biokaasu nousee raskaammalle liikenteelle. Viime viikolla kysyin maanviljelijältä hänen traktoriensa käyttötunteja ja polttoöljyn hintoja. Millä hintatasolla traktoreiden muutos kaasukäyttöisiksi voisi olla ajankohtaista. Ja pitääkö sen maksaa itsensä vuodessa, kahdessa vai kolmessa takaisin?

Koko biokaasun ajatushan on siinä, että polttomoottori (tai mikä hyvänsä muu palamisprosessi) toimii kuten ennenkin, mutta sen sijaan että käytössä on maaperästä nostettu fossiilinen polttoaine siihen menee se biomassa joka muutenkin mätänisi ja liukenisi ilmakehään – hiilidioksidina, metaanina ja muissa muodoissa. Koska se mätänee joka tapauksessa on paljon järkevämpää mädättää se kaasuksi ja syrjäyttää sitä vastaavan määrän fossiilisia saastuttamasta. Mielestäni argumentti on sama kuin tuulivoiman käyttö vaihtelevuudestaan riippumatta – jokainen roottorin pyörähdys estää saasteita syntymästä toisissa voimalaitoksissa, toisena päivänä pyörähdyksissä on enemmän tehoja kuin toisina. Pidemmän päälle myös saastuttavien voimalaitosten kannattavuus murenee. Jos ne eivät pysty tarjoamaan sähköään kuin 35% vuoden tunneista 70%:n sijaan, ja operointikustannukset eivät laske samassa suhteessa, nousee niiden jokaisen kilowattitunnin hinta ja rajoittaa sen 35%:kin prosentin myymistä. Samalla lailla käy raakaöljyn fraktioiden – jos kaasu syrjäyttää bensiinin tai dieselöljyn, niin kerosiinin tai raskasöljynkin hinta nousee. Pala kerrallaan muutos siis toteutuu.

Idea tuotantolaitoksesta on toteuttamiskelpoinen ja juurikin sitä, mitä Suomen maaseudulle kaivataan, mutta yksi Lampin Voiman ja vastaavien uusien projektien keskeisiä ratkaistavia kysymyksiä on omistuspohja ja rahoitus. Miten pienet paikalliset toimijat pystyvät luomaan uskottavan hankkeen joka kilpailisi miljardilaitosten kanssa teollisuusalueilla? Meidän nähdäksemme ainoa vaihtoehto on vaiheittainen omistusmuutos ja joukkorahoitusmalli. Alkuvaiheen pääoma, ilman julkista tukea, tuli suoraan hankkeen vetäjiltä. Tällä hetkellä olemme seuraavassa vaiheessa, jossa toteutamme osakeantia. Omistusta tarjotaan ennen kaikkea alueen toimijoille, mutta lisäksi kaikille niille, ketkä haluavat saada muutosta aikaan ja olla mukana luomassa jotain uutta. Riittääkö tämä laskentaan ja lupahakemuksiin? Nyt selviää onko hanke uskottava julkisen tuen saamiseksi. Mutta riittävätkö omistajien rahkeet myös kymmenien miljoonien investointeihin tai näiden takauksiin? Eivät riitä ja siksi kolmannessa vaiheessa omistajien täytyy sitoutua siihen, että hanke myydään isommille toimijoille. Tätä ennen on varmistettava että paikalliset toimijat hyötyvät näistä investoinneista.

Hankkeen riskit kytkeytyvät rahoituksen lisäksi paljolti myös biokaasun hintakehitykseen. Sen ennustaminen on paljon vaikeampaa kuin sähkön hinnan kehityksen arviointi. Kaikin puolin hanke on siis haastava. Mieleen tulevat savolaisten kaksi syytä olla tekemättä mitään: ”kun on ennenki yrittänä” ja ”ku ei oo ennenkää yrittänä”. Moni fiksumpi varmaan luovuttaisi, keskittyisi nykyisiin töihinsä ja katsoisi, miten maailma kehittyy. Toholammilla on kuitenkin selkeä polte tehdä asioita ja haastaa nykyisiä toimitapoja. Katsotaan, miten meidän käy.

Niin, ja meille etsitään prosessi-insinööriä, juristia miettimään pitkäaikaisia osto- ja myyntisopimuksia sekä sähköliitäntöjä sekä kaupallista johtajaa. Helpompiakin työpaikkoja on varmasti tarjolla. Tervetuloa muuttamaan maailmaa!