Kuuntele jakso Spotifyssa, Apple Podcastsissa tai Google podcasteissa.
Climate Moven tämän viikon podcast-jaksossa käsiteltiin kiinnostavaa, mutta monimutkaista ja monitahoista aihetta. Laurin ja Tuulin vieraana jaksossa on Ahti Ahde, tieteenfilosofiaan ja systeemiajatteluun perehtynyt ohjelmistokehittäjä. Tuuli, Ahti ja Lauri pohtivat systeemejä eli järjestelmiä ilmastokriisin kontekstissa, ja käsittelevät ilmastoon liittyvien aiheiden monimutkaisuutta eli kompleksisuutta. Jakson tarkoitus on jatkaa posthumanismia käsitelleessä jaksossa aloitettua pohdintaa erilaisten ilmastokriisiin vaikuttavien järjestelmien ja mekanismien moniuloitteisuudesta ja kietoutuneisuudesta toisiinsa. Jaksossa pyritään tuomaan esille sitä, että asiat ovat harvoin mustavalkoisia, ja ilmastokeskustelua hyödyttää monipuolinen, erilaisiin järjestelmiin keskittyvä ja niiden toimintamekanismeja huomioiva ajattelutapa.
Ahti tuo jaksossa esille tieteenfilosofista näkökulmaa ilmastokriisin käsittelyyn, ja nostaa esiin pohdintaa siitä, mikä on tieteellisen ja poliittisen toiminnan ero. Hän kuvaa muun muassa ”vanhaa” ja ”uutta” tiedettä tai tutkimusta sekä näiden keskinäisiä eroja. Molemmissa on esimerkiksi ilmastotieteiden kontekstissa hyötynsä ja ongelmakohtansa, eikä yksiulotteinen tai vain yhteen kapeaan näkökulmaan rajoittuva ajattelu riitä kovin pitkälle ilmastonmuutoksen kaltaisia erittäin kompleksisisia ilmiöitä käsiteltäessä. Tutkimuksen tekemisen perinteet ja menetelmät vaikuttavat paljon siihen, millaisia tuloksia saadaan ja miten asioista keskustellaan myös laajemman yleisön keskuudessa. Tämä puolestaan vaikuttaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen ympärillä käytävään keskusteluun. Tieteellisen, poliittisen ja journalistisen toiminnan yhtymäkohdat ovat monimutkaisia, sillä niiden menetelmät, ihanteet ja lähtökohdat ovat keskenään hyvin erilaisia. Juuri näitä eroja on kuitenkin hyvä ymmärtää, jotta käsitykset ilmastokriisiin liittyvistä kysymyksistä syvenevät. Journalismin vaikutus suuren yleisön käymiin ilmastokeskusteluihin on erittäin suuri, sillä journalismin läpi suodattuvat tieteelliset, kuten IPCC-ilmastopaneelin raporttien kaltaiset julkaisut ja tieto.
Puiden istuttaminen on hyvä esimerkki tieteen, journalismin ja politiikan yhtymäkohdasta, jossa uuden, “nopean” tieteen ongelmakohdat ovat nähtävissä. Nopea tiede pyrkii usein maksimoimaan toiminnan ohjauksen eli tieteellisen tiedon konkreettisen hyödyntämisen ja toimeenpanemisen esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa mahdollisimman yksinkertaisesti ja nopeasti. Puiden istuttamisesta tuli ilmastokeskustelun myötä mediassa helppona nähty ilmastoteko, joka sitoo hiiltä ja näin auttaa ympäristöä. Yksinkertaistettu viestintä puiden istuttamisesta on kuitenkin jättänyt huomiotta monia aiheeseen liittyviä ongelmia, kuten alkuperäisväestöihin liittyvää hyväksikäyttöä ja väärinymmärrettyjä tai virheellisiä lukuja puiden todellisuudessa sitomasta hiilestä.
Systeemisyysajattelu sivuaa paljon intersektionaalista näkökulmaa sosiaalisiin kysymyksiin. Ihmisen kokemus perustuu erilaisiin, risteäviin identiteetteihin ja kokemuksiin, eikä mikään kokemus ole yksiuloitteinen tai -selitteinen. Elämme kaikki samassa systeemissä, järjestelmässä, joka on myös pitkälti vastuussa ilmastokriisin kehkeytymisestä nykyiseen pisteeseensä. Ilmastokriisin jäsentäminen monimutkaiselta vaikuttavien järjestelmällisten rakenteiden kautta auttaa kuitenkin syventämään kokonaisymmärrystä aiheesta. Kun keskustelu ei jämähdä yksilön yksittäisten valintojen tasolle, on myös mahdollista keskustella laajemmista ratkaisumahdollisuuksista ja ilmastokriisiin liittyvistä filosofisista sekä eettisistä kysymyksistä. Ne koskettavat meitä kaikkia.
